maanantai 24. huhtikuuta 2017

ARVONTA: Kerro paras tanssimuistosi ja voita tanssilippu Ämyrille!

Oikein mainiota maanantaiaamua kaikille! Suureksi riemukseni voin todeta, että näin alkavan kesäkauden kunniaksi saan järjestää blogissani jälleen arvonnan! Ämyrin väki lähti mukaan, ja nyt onkin jaossa kaksi vapaalippua Ämyrin tansseihin! Suosittelen lämpimästi osallistumaan, sillä Ämyri on yksi tunnelmallisimpia kesälavoja mitä tiedän, ja tänä kesänä näyttäisi olevan luvassa todella huikeita esiintyjiä monena iltana - on siis varaa valita, mihin iltaan haluaa vapaalippunsa käyttää ;)



Näin osallistut:

Kirjoita tämän postauksen kommenttikenttään, mikä on paras tanssimuistosi. Se voi olla kesälavalta, talvilavalta, kurssilta, leiriltä, häistä, mistä vain. Kaikkien osallistuvien kesken arvon kaksi vapaalippua (lahjakortti 16e) Ämyrille - voittajia valitaan siis kaksi, yksi lippu kullekin. Jos kommentoit anonyyminä, muistahan laittaa jonkin nimimerkin, jolla sinut erottaa muista anonyymeistä. 

Osallistumisaikaa on kaksi viikkoa, eli maanantaihin 8.5. kello 23:59 asti. Tämän jälkeen suoritan arvonnan ja ilmoitan voittajat täällä blogissa. 

Kaikille tasapuolisesti onnea arvontaan!

Ämyrin avajaisia tanssitaan 20.5. Taikakuun ja Helmenkalastajien tahdittamana. Ämyrin sivuille pääsee seuraavasta linkistä: http://amyri.fi



ps. Pysykää ihmeessä kanavalla, sillä tämän arvonnan lisäksi on suunnitelmissa tässä kesän mittaan myös kaikenlaista muuta mukavaa... Siitä lisää tuonnempana ;) 

16 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minulla on muistoja niin paljon, ettei varsinaista yhtä nouse esille, mutta oma lempilavani tämä on koska siellä ensimmäisestä kerrasta lähtien olen päässyt tanssimaan hyvin, liekö miehet sokeita�� mutta siksi on ehdottomasti paras kesälava, no olisiko tuo sitten ollut minun tarinani �� Hantsa

Nora kirjoitti...

Hmm, nyt kyllä tuli eteen semmoinen houkutin, että pakko kokeilla onneaan..:) Minä lähden viivalle muistollani viime kesän tanssimaratonistani - 3 iltaa, 3 lavaa täyttä timanttia ja tykitystä. Syy siihen, miksi juuri tämä kolme perättäistä iltaa muistuu mieleen aina uudestaan ja uudestaan on yksinkertaisesti kaikki se, mitä matkan aikana koettiin. Sitä on vaikea kuvailla, se ei tunnu mahtuvan järkeen.

Tuo kaikki oli Suomen suven taikaa, tanssit lempibändini tahtiin, Kolmilammin maailman parhaat sunnuntaitanssit, ihanaa musiikkia, kipeitä jalkoja, hyviä viejiä. Nämä kaikki sain kokoea ihanien tanssiystävieni kanssa ja viettää aivan huikeaa laatuaikaa ihanan harrastuksen parissa! Nämä kolme päivää olivat niinkin huikeat, että jopa minun tanssikenkäni eivät kestäneet menoa vaan niistä irtosi viimeisenä päivänä pohja..:D Loput tansseissa sitten hippasteltiin sukkasilteen. Tässäpä syytä muistella tätä reissua aina uudestaan ja uudestaan..:)

TiinaR kirjoitti...

Ämyri on vaan ihan paras kesälava, jopa lapseni lähtevät sinne mukkaan. Aikoinaan poikani lähti uteliaisuuttaan (silloin 17wee) Juhannuspäivän tansseihin kun sisarensakin olivat niin innokkaita kyseisestä paikasta ja hän sai sieltä tanssikipinän niin että otti yksityistanssitunteja.
Ja tää mamma on päässyt tanssimaan elämänsä valssin kyseisellä lavalla <3 Ja valssi ei todellakaan oo mun suosikkitanssi :) Ja tänä talvena koin useamman illan tanssitaivaan Pirtukirkossa Äkäslompolossa. Kyllä tanssiminen on ihanaa <3 TiinaR

Anonyymi kirjoitti...

Tämä tanssimuistoni kiteytyy pitkälti Ruusun ympärille joka jatkuu tanssilavoilla vieä nykyisinkin.Kaikki alkoi teini vuosina käydessäni yksin muutamissa Etelä-Pohjanmaan tanssipaikoissa. Sitten eräänä lauantaina minua haki tanssimaan eräs ihana kaveri,Isojoen Kuplahallilla.Siitä alkoi yhteinen taipaleemme jatkuen edelleenkin.Kävimme yhdessä ahkerasti tansseissa nuoruusvuosinamme. Välillä kultani kävi armeijan josta kotitui toukokuun 4 päivä joka on Ruusun nimipäivä. Jatkoimme tansseissa käyntiä ja sitten yhtenä lauantaina Isojoen kuplahallilla valittiin Lauantaitanssien nauhotuksiin pareja. Ĺavalla soittelivat Tulipunaruusut ja Raimo Piipponen.Tulipunaruusujen musiikin tahdissa oli helppo tanssahdella ja sit kun tanssimme foksia yhtyeestä Kari koputti olalle ja kysyi lähtisimmekö nauhoituksiin ja mehän otimme haasteen vastaan. Olihan se iso kokemus nuorelle parille siihen aikaan päästä ns:sti tekemään telkkari ohjeĺmaa. Lisäten vielä, esikoisemme syntyi toukokuun neljäs ruusun nimipäivänä. Ei saanut nimeensä ruusua kun on poika. Vieläkin käymme ahkerasti Tulipunaruusujen keikoilla. Tanssipaikkojen suurkuluttaja.

Unknown kirjoitti...

En voi olla lisäämättä tähän omaa muistoani: Vuosi oli 1980 ja elo-syyskuun vaihde. Menimme serkkuni Eevan kanssa tanssimaan Göteborgissa silloin toimivaan suomalaispaikkaan, Tre Kronor'iin. Olin silloin raskaana 7:llä kuulla, mutta se ei hidastanut tahtia millään lailla. Mieleeni jäi minua tanssittanut huomiota herättävän komea poika, joka vielä ennen poislähtöäni juoksi eteeni, polvistui ja pyysi saada tanssia vielä yhdet kanssani. Soivan biisinkin muistan. Se oli Fredin "Nukke pieni". Iloinen mieli jäi siitä kerrasta, mutta enpä arvannut, että elämä vielä eteeni tuon samaisen miehen toisi!

Muutama vuosi sitten Ämyrillä ennen juhannusta haki minua tanssiin mies, jonka kanssa synkkasi heti. Teimme juhannustreffit ja kerroimme toisillemme elämämme vaiheista. Molemmilla oli luonnollisesti takana elämää ja ihmissuhteita. Yhtäläisyyksiä löytyi mm. Ruotsissa asutut vuodet. Totesimme käyneemme samoissa tanssipaikoissa ja kerroin hänelle kokemukseni Tre Kronorin tansseista. Hän oli tovin hiljaa ja alkoi muistella tanssineensa joskus tytön kanssa, joka oli maininnut olevansa 7:llä kuulla raskaana. Meistä molemmista tuntui todella epäuskottavalta, että kyse olisi MEISTÄ, mutta ajattelin, että mikäli joku hänen kaveripiiristään olisi ollut silloin mukana ja tarina ikäänkuin kantautunut hänen korviinsa.
Seuraavalla kerralla tavatessamme hän otti kuvia mukaan noilta vuosilta, jos vaikka tunnistaisin jonkun. Tunnistinhan minä! Suorasstaan järkyttyneenä katsoin eräitä kasvoja, sillä siinä HÄN hymyili levästi, JUURI samat kasvot, jotka polvistuivat eteeni tuolloin! Ajattelin kyllä mahdollisuuden olevan niin absurdi, että todennäköisesti kyseessä olisi muistin tekemät tepposet. Mietittyään kuitenkin aikansa hän kertoi jopa muistavansa MISTÄ kohden oli hakenut minua tanssimaan, piirsi tanssilattiasta ja orkesterin korokkeesta kartan. Lattian vasemmalla sivulla oleva pöytä oli aina suosikkimme, sillä siitä näki koko "tarjonnan" ja pääsi takuuvarmasti tanssimaan. Niin tuolloinkin.

On vaan pakko uskoa, että joskus elämä tuo eteen <3 ihmisiä, joiden aika ei vielä ole, mutta yhtä kaikki, se voi koittaa myöhemmin! :)

Unknown kirjoitti...

En ole vielä kovin kauaa lavatansseja harrastanut, mutta kipinä sai alkunsa viime kesän lopulla, kun työkaverin innostamana suuntasimme Riutanharjulle tansseihin. Työkaveri oli kokenut tanssija ja hävisikin aika pian lattialle pikaisesti kerrottuaan minulle miten siellä kuuluisi suurin piirtein toimia. Naistenhaku oli juuri alkanut ja arvoin pitkään uskaltaisinko ehkä hakea... kun seuraava kappalepari oli alkamassa, käveli eräs nuorimies ohi ja niinpä rohkeasti kysyä paukautin saisinko tanssiin. Kyllähän hän lähti ja seuraavaksi koinkin yllätyksen, kun musiikkina tulikin cha cha! Joskus vuosia sitten käyty cha cha tunti ei millään palautunut mieleen, muttaonneksi viejä kärsivällisesti näytti perusaskeleen ja vei ensin sitä ja ihan helppoja kuvioita, joista selvisin. Otsalle noussut tuskan hiki vaihtui innostuneeseen punaan poskilla. Olipa mahtava alku tanssi-innostukselle! Sen jälkeen olenkin ahkerasti joka viikko suunnannut lavoille ja tunneille nauttimaan tanssin ilosta!

Anonyymi kirjoitti...

Johonki häipy,joten uusiks taas ;)
Eli kesätansseissa oltiin viimekesänä siskon ja ukkeleiden kera ;) oli siellä vauhtia ja tunnelmaa,käytiin autolla termospullokahveilla ja siskolla tietty ruisleivät ja banaania..orkesteria en muista,oisko oluu Markku Aro..vähän kaukana nyt kun vaihdettiin campingnaluetta..mutta kyllä sinne ajellaan taas porukalla,on se niin ihanan nostalginenpaikka..tulee mieleen nuoruus ja Pohjanmaan kesälavat <3 :)

Erja kirjoitti...

Aina lapsena pääsi äidin ja isän mukana Hirvelän Huvinummelle.Oli kivaa ja siellä oli myös paljon muitakin lapsia ja kavereita.Sit kun sai itse ajokortin pääsi Esakalliolle ja Ämyrille ja välillä joku sai kyydin kotiin, kun olin aina kuskina.Nykyään olen vähän laiska käymään tanssipaikoilla ,muutaman kerran kesässä yritän.

Jossu kirjoitti...

Tiedän, että joskus pitäisi päättää vain yksi, mutta tässä tapauksessa ei vain pysty! Niin monta hienoa tanssikokemusta on kertynyt jo muistoihin. Siispä kuvailen sen tunteen, mikä aivan ihanassa tanssi-illassa vallitsee.

Tanssifiilis alkaa siitä, kun miettii koko päivän illalla odottavia tansseja. Ja ennen lähtöä se laittautuminen! Kun saa pukea lempimekon päälleen ja aikaa on kaikenmoiselle töpsötykselle. Seuraavaksi hypätään auton rattiin ja heti ensimmäisenä täytyy laittaa illan bändin musiikkia soimaan! Siinä on hyvä kaasupoljinta painaa fuskun tahtiin…

Nautin todella paljon siitä hetkestä, kun lipun oston jälkeen kävelee ensi kertaa lavalle. Musiikki kuuluu jo kauas eikä millään malttaisi pysyä aloillaan. Ja se tunne, kun näkee lattialla tuttuja upeita viejiä ja pääsee suuntaamaan penkille jutustelemaan tanssituttujen kanssa. Illan kruunaa aina uudet mahtavat tuttavuudet.

Niin ja ne tanssit. Parhaimmissa tanssi-illoissa on saanut nauttia jokaisesta kappaleparista. Buggin aikana on tampattu lattiaa niin että tuntuu. Välillä nauretaan niin paljon, ettei pystyssä meinaa pysyä. Sitten on ollut semmoisia tangoja ja slovareita, että ne ei lähde kulumallakaan muistoista. Juomatiskillä ehtii juoda yhden mukin vettä, kun kuulee loistavan biisin. Silloin ei voi muuta kuin ottaa jalat alle ja suunnata lattialle. Kesäilta ja lavatanssit on vaan täydellinen yhdistelmä.

Paras tanssikokemus on koko illan jatkuva tanssiflow, jolle ei tunnu löytyvän loppua. Se on puhdasta onnea ja tyytyväisyyttä. Silloin on ollut hyvä ilta, kun jalat on aivan hellinä ja pää märkänä, mutta hymyilyttää koko kotimatkan.

Elli kirjoitti...

Kai minunkin täytyy tähän osallistua!

Kuten aikaisemmatkin kommentoijat ovat kirjoittaneet, hyviä tanssimuistoja on niin paljon, että on miltei mahdotonta valita vain yhtä. Sen takia valitsenkin ainutkertaisimman tanssimuiston, vaikka se ei tanssilavalta olekaan. Tämä muisto on vajaa 1,5 vuotta sitten tanssittu häävalssi Sinitaivaan When winter comes -biisin tahtiin (levyltä soitettuna tosin). On jotenkin uskomatonta, miten sykähdyttävä se tanssikokemus sinä päivänä oli, vaikka sekä tanssittaja että biisi olivat niin kovin tuttuja. Löyhästi tämäkin tanssimuisto voidaan liittää Ämyrin tanssilavaan, sillä ilman kohtaamista kyseisellä lavalla tuo häävalssi olisi voinut jäädä tanssimatta <3

Anonyymi kirjoitti...

En koskaan unohda sitä, kun kohtasin Hänet ekan kerran! Oli lauantai-ilta Ämyrillä 15.6.2013. Harrastan Lapin matkailua ja tanssireissuja ympäri Suomen, mutta emme vain olleet kohdanneet. Kunnes tuli tämä ilta ja mökiltä vähän kiireelläkin piti lähteä Ämyrille, kun kesävieraat olivat viivyttäneet. Musiikki jo soi ja menin lähemmäs lavaa, että näin solistinkin. Ja juuri silloin Hän laulaessaan katsoi suoraan minuun ja hymyili! Muu maailma katosi ja kuulin vain Hänen lämpimän miehekkään äänensä. Pyörtymättä pääsin läheiselle penkille istumaan ja kuuntelemaan lisää. Illan päätteeksi kävin kiittämässä Häntä keikasta, sain nimmarin korttiin, lämpimän halauksen ja sanat: "Nähdään taas".
Hän on mies Lapista, komea ja hurmaavasti hymyilevä, loistava laulaja ja laulujen tulkitsija, yleisön huomioiva ja tunnelman nostaja Jarkko Honkanen. Tuon illan jälkeen olemme kohdanneet useasti keikoilla ja aina niiltä lähtee hymyillen ja monta päivää on askelkin kevyempi :-)
Kiitos Ämyri tuosta ihmeellisestä illasta v.2013
Anumarie

M.A.L kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
M.A.L kirjoitti...

Varmaan joskus 80-luvulla tullu käytyä kääntymässä Katuman lavan pyörteissä,itse esiintyjästä ei tark mielikuvaa(kenties Finlanders)
Eli tarkemmin sanottuna niitä parhaimpia lavatanssikokemuksia ollaan vasta poimimassa. Tästä tulis varmaan ikim erilainen juhannus että Jonnen keikka, joka voisi poiketa hieman settilistaltaan keikoilta joilla kevään aikana on tullut käytyä.

Maiju kirjoitti...

Ämyri on kesälavojen ehdoton ykkönen! Monista ihanista muistoista paras liittyy perinteiseen valssiin, joka ensimmäistä kertaa tanssikurssin jälkeen lähti taitavan viejän käsivarsilla kuin lentoon. En muista kappaletta, enkä viejää, mutta muistan tunteen, että tätä on saatava lisää! Ja olenhan sitä saanutkin, monen monta kertaa, vauhdilla ja taitavasti vietynä, kiitos siitä. Kohta taas avajaisissa (ja pitkin kesää) tavataan :)

Maria kirjoitti...

Nuorena tanssin paljon, ja sen jälkeen olin 10 vuotta tanssimatta. Muutama kesä sitten menin taas tanssilavalle ja vähän tuo jännittikin. Jenkka alkoi soida ja joku tuli hakemaan. Minä yritin sitkeästi tanssia masurkkaa, mutta on onneksi viejä oli sinnikkäämpi, ja puolen minuutin veivaamisen jälkeen minäkin hoksasin siirtyä tanssimaan sitä jenkkaa. Siitä tuo sitten lähti taas uudestaan lavojen kiertäminen, mihinkäs sitä pantteri pilkuistaan ;)

Anonyymi kirjoitti...

Paras lavamuisto on viime juhannukselta. Hyvä bändi,kaunis yötön yö, kokko sekä mies ja ystävät mukana. Toivottavasti tänä kesänä tulee paljon uusia muistoja ��
Neito kesäheinä